Joidenkin kansanedustajien mielestä saamelaiskäräjälakia ei pitäisi uudistaa siksi, että uudistuksesta on erilaisia mielipiteitä, ilmassa on eripuraa tai laki luo jännitteitä tai jopa väkivallan uhkaa. Tätä julkisuudessa viime aikoina monin eri tavoin ilmaistua argumenttia on hyvä pohtia.
Julkisissa lausunnoissa esitetään nyt paljon tosiasiaväitteitä ristiriitojen lisääntymisestä ja vähenemisestä tulevaisuudessa. Näiden uskomusten pohjalta on esimerkiksi linjattu, että ei kannata viedä eteenpäin lakiesitystä, joka tulee luomaan enemmän ristiriitoja kuin nykyisin on.
Tämä argumentti nojaa taustaoletuksiin:
- ihmisten välillä on erityisen paljon ristiriitoja,
- nykyinen laki on syyllinen noihin ristiriitoihin ja
- uudistettu laki tulee tuottamaan vielä enemmän ristiriitoja tulevaisuudessa.
Jotta argumentti saisi lisää voimaa, nykyisten ristiriitojen määrää (taustaoletus a) korostetaan ja liioitellaan lietsovalla ja yleistävällä retoriikalla. Seurauksena puheeseen saattaa tulla niin paljon voimaa, että kuulijoiden tunteet kuumenevat. Kuulija ei välttämättä huomaa, mitä argumentaatiossa tarkemmin ottaen tapahtuu.
Tulevaisuuteen suuntautuva argumentaatio (taustaoletus c) on aina enemmän tai vähemmän spekulaatiota, joten siihen pitäisi suhtautua erittäin kriittisesti. Kellään ei voi olla täysin varmaa tietoa siitä, mitä lakiuudistuksen jälkeen tapahtuu. Tämä epävarmuus ei voi kuitenkaan olla perustelu sille, että uudistusta ei voitaisi tehdä. Muutenhan yhteiskunnassa ei voitaisi tehdä koskaan mitään.
***
On muitakin lakiuudistuksia, joita on edeltänyt kovapuheinen, polarisoiva ja repivä valtakunnallinen keskustelu. Keskustelu on laantunut, kun laki on saatu uudistetuksi.
Eduskuntakäsittelyä edeltävän riitelyn ja kohun määrä ei siis lainkaan välttämättä ennakoi, että riitely vain lisääntyy sen jälkeenkin, kun laki saadaan säädetyksi.
Samoin tulee käymään saamelaiskäräjälaille. Todennäköisesti taistelu laantuu, kunhan epäkohta saadaan korjatuksi. Jotkut ovat tietysti tyytymättömiä, kuten aina, mutta heidän on mukauduttava lainsäädäntöön aivan kuten nykyiseen lakiin on jouduttu mukautumaan monin tavoin.
On vahvat perusteet ennakoida, että lain jättämisestä uudistamatta riita vain pahenisi. Vuosikausia jatkunut kiista tuskin katoaa ennen kuin jotain muutetaan. Muutoksen ei tarvitse olla välttämättä suuri, mutta sen pitäisi olla olennainen.
***
Lobbaus on nyt kovaa, mutta se lakkaa, kun asiaan saadaan vihdoin ratkaisu. Jotkut kansanedustajat ovat kertoneet muodostaneensa kantansa nimenomaan tiettyjen lobbaajien antamien tietojen pohjalta. Eduskunnassa käydystä lähetekeskustelusta 22.11.2022 kuuli myös retoriikasta, kenen lobbausta kukakin kansanedustaja oli uskonut.
Useampi kansanedustaja argumentoi kärkenään riitelyn lisääntyminen uuden lain myötä. Kenen tutkimiin tietoihin väite perustuu? Joidenkin lappilaisten väitettiin pelkäävän uutta lakia. Kansanedustaja Kauma kertoi vierailleensa Enontekiöllä vuonna 2014."Tunnelma oli siellä kyllä käsinkosketeltavan vihamielinen." Entisenä enontekiöläisenä voin kuvitella, minkä joukon kokoontumisessa Kauma on ollut. Ilmeisesti kansanedustaja on muodostanut kantansa lakiin tuon kokoontumisen perusteella tai se on vaikuttanut paljon hänen ajatteluunsa. Kiinnostavasti hän myös liitti tulkinnassaan vihamielisyyden pelokkuuteen.
Kiista saattaa tietysti voimistua, uudistettiin laki tai ei, se on itsestään selvää, etenkin jos pelkoja ja tunteita lietsotaan.
Jotkut hyödyntävät muiden ihmisten normaalia epävarmuuden tilaa esiintyessään hyvin varmoina asiastaan. Esimerkiksi Keskustan kansanedustaja Kärnä argumentoi täysin varmana siitä, että lain hyväksymisestä seuraa väkivaltaa. "Tämä aiheuttaa valtavia ristiriitoja saamelaisalueella, ja te ette varmasti halua sitä, mitä tässä on tulossa siellä vielä. Kun veli kääntyy veljeä vastaan ja sisar siskoa vastaan ja palataan 90-luvulle, kun kämpät paloivat ja väkivaltaisuuksia esiintyi. Tällä ei voida mennä eteenpäin." Näin tulevaisuuden ennustaminen on mennyt kiristyksen ja uhkailun puolelle. Ihmisiä, myös kansanedustajia, manipuloidaan ja pelotellaan väkivallan uhalla. Valmiiksi pelokkaita ihmisiä lietsotaan tällä tavalla.
Tulevaisuudessa tapahtuvalla riitelyllä ja väkivallalla argumentointia on käytetty jo pitkään keinona viivyttää lakiuudistusta, jonka pelätään vaikeuttavan suomalaisten maankäyttöä saamelaisalueella.
Kaikki eivät tiedä, että tätä on tapahtunut jo vuosikymmeniä.
Esimerkiksi Enontekiöllä kuultiin vuonna 2013 keskustalaisen kuntapäättäjän julkinen ennustus, että ILO169-sopimuksen ratifiointia seuraisi sotatila. Se oli aito uhkaus suorassa lähetyksessä valtakunnallisessa televisiossa (ohjelmassa A-stream).
Kunnanhallituksen puheenjohtajan esittämää uhkausta ei otettu aikanaan niin vakavasti, että sitä olisi pidetty kiihottamisena kansanryhmää vastaan. "Valtakunnansyyttäjä Mika Illmanin mukaan Keskitalon lausunto on hyvin laajasti tulkittuna ehkä sen suuntainen, mutta ei laiton uhkaus" (Yle Sápmi 2013). Rikosilmoitus ei johtanut mihinkään. (Lisätietoja ks. Lehtola 2015, 53—55.)
Samaa uhkaa käytetään edelleen hyväksi.
Edelleenkään Suomessa ei uskalleta korjata laissa olevaa porsaanreikää, jonka kautta saamelaiskäräjiä suomalaistetaan, saamelaisten ihmisoikeuksia loukataan ja näin assimiloidaan Suomessa asuvia saamelaisia sulautumaan suomalaisiin.
Ollaan jouduttu tilanteeseen, jossa äänestämällä lakiesitys kumoon eduskunnassa annetaan viesti, että suomalaisessa alkuperäiskansapolitiikassa voittaa se mielipide, joka uhkailee eniten väkivallalla.
Antamalla uhkailijoille periksi kansalaisia suorastaan kannustetaan uhkailemaan saamelaisia ja kiristämään päättäjiä väkivallan uhalla.
Toimiiko sama muussa politiikassa?
***
On väitetty, että vastakkainasettelu olisi viime aikoina lisääntynyt ja että siihen olisi vaikuttanut nykyisen hallituksen sisäinen erimielisyys vuonna 2022.
Väitteen taustalla on sisäinen logiikka. Keskustan kuntapäättäjien ja kansanedustajien lisäksi Keskustan ministerien linjana on ollut eripuran lietsominen. Ministerit jatkavat samaa linjaa — yhtäältä pelkoa lietsovaa ja toisaalta pelokkuutta ilmentävää linjaa — joka ilmeni useiden lappilaisten toiminnassa pitkin 1900-luvun loppupuolta, kun saamelaiset alkoivat ajaa parannuksia asemaansa erityisesti 1970-luvulta eteenpäin.
Jos ristiriitojen välttämistä korostava ajattelu tosiaan on paras mahdollinen, saamelaisten asemaa ei pitäisi koskaan lainkaan parantaa. Onkin perusteita ajatella, että nykyinen laki ei olekaan syyllinen ristiriitoihin (taustaoletus b) vaan syyllinen on yleinen saamelaisten aseman parantamiseen kohdistuva vastustus.
Niiden, jotka eivät halua saamelaisten aseman kohenevan, kannattaa aina korostaa ristiriitojen olemassaoloa ja merkitystä.
***
Ratkaisun löytämistä vaikeuttaa taustaoletus, että ratkaisun täytyy lisätä sopua. Mistä tiedämme, mikä sitä lisää? Kenen arvio on pätevin? Kenen ehdoilla on oikein toimia?
Erityisen ongelmallista on se, että uuden lain toivotaan miellyttävän uhkailijoita. Vasta kun tietyt ihmiset ovat tyytyväisiä, voidaan edetä. Näillä ihmisillä on siis paljon valtaa.
Rauhaa ei pitäisi edistää myötäilemällä uhkailijoita. Myötäilyn seurauksena uhkaava ilmapiiri vain kroonistuu, ja uhkailua käytetään jatkossakin poliittisena strategiana, koska se toimii.
Väkivallalla uhkailuun pitäisi puuttua ajoissa.
Viitteet
Lehtola Veli-Pekka 2015: Saamelaiskiista. Into, Helsinki.
Yle Sápmi 2013: Valtakunnansyyttäjä: Keskitalon sotapuheet eivät kiihottamista kansanryhmää vastaan. 19.4.2013. https://yle.fi/sapmi/3-6622124
Yle 2022: Saamelaiskäräjälaista kiivas väittely eduskunnassa — keskustan Kulmunin mukaan laki luo jännitteitä niiden purkamisen sijaan. 22.11.2022. https://yle.fi/a/3-12680008
