sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Saamenpukujen monenlaiset jäljitelmät. Esitelmä Turussa 6.4.2018

Esittelin projektiani Turun yliopiston yleisen historian oppiaineen järjestämässä monitieteisessä verkostoitumisseminaarissa 6.4.2018 Turussa. Seminaarin aiheena oli suomalainen kolonialismi. Blogilukijoita varten lisäsin loppuun lähdeviitteitä ja täsmennyksiä (jotka kannattaa myös lukea).


*****


Saamenpukujen monenlaiset jäljitelmät


Kiitos tilaisuudesta tulla kuuntelemaan teitä ja esittelemään tätä saamenpukujen jäljittelyä tarkastelevaa projektiani, joka on vielä alkupuolellaan. Projektiini kuuluvat yleistajuinen esseekokoelma, blogi, tieteellinen artikkeli ja myöhemmin taiteellinen osuus. Kirjan pitäisi valmistua syksyllä ntamo-kustantamolta [1]. Nyt nautin alkuvuoden ajan Koneen säätiön puolivuotista apurahaa. Koulutukseltani olen hum. kandi Helsingin yliopistosta.

Asuin ensimmäiset 17 vuottani saamelaisalueella Enontekiöllä, missä sain sellaisen kuvan, että Lappi on Suomen siirtomaa ja että maa kuuluu saamelaisille, eikä tuo kuva ole vieläkään muuttunut. Luonnonvarojen tavoin pidän myös kulttuuria resurssina, jonka valtaus ja varastaminen onnistuu silloin, kun valtasuhteet ovat epätasapainossa [2].

*

Parhaillaan olen pohtimassa filosofi James O. Youngin tunnettua kirjaa Cultural Appropriation and the Arts [3]. Kirja on systemaattisen oloinen, mutta ehkä lopulta ristiriitainenkin kokoelma argumentteja lähinnä taiteen harjoittaman kulttuuriappropriaation puolesta. Young esittää runsaasti rajauksia, joista on helppo olla samaa mieltä, kuten että loukkaavasti approprioivan taideteoksen kontekstuaaliseen ja eettiseen arviointiin tarvitaan tietoa approprioidun kohteen sosiaalisesta arvosta (tärkeydestä) ja loukkauksen vakavuudesta. Hyvä sivuhuomio on, että ketään ei saisi pakottaa hyväksymään omaan kulttuuriinsa kohdistuvaa appropriaatiota. Young toivoo, että taidekin pyrkisi hyvään tilannetajuun. Hän ei kuitenkaan näe omistusoikeutta siellä, missä jotkut muut (kuten minä) näkevät. Päätelmissä hänen arvovalintansa on, että joskus täytyy "suvaita moraalittomuutta", jotta ei mentäisi sensuurin puolelle. Muuttuisivatko hänen päätelmänsä, jos hän tunnustaisi omistusoikeuden toisella tavalla? 

Appropriaatio on hänenkin mielestään väärin silloin, kun se vahingoittaa, mutta hänen on jostain syystä vaikea uskoa, että taide voisi vahingoittaa ketään.

Iso kysymys on, pitääkö kulttuuria ja tietoa siis salata, jotta sitäkin ei käytettäisi väärin sananvapauden nimissä? Itse asiassa kun approprioimme objektia, onko meillä tietoa siitä, miten kyseinen objekti on alun alkaen tuotu länsimaiseen julkisuuteen? [4]

Meillä valtaväestöllä on usein naiivi kuva kulttuuriappropriaatiosta. Ei ehkä haluta uskoa pahaa ihmisten motiiveista, ei menneisyydessä eikä tulevaisuudessa. Silloin ajattelumme edellyttää, että uhria ei uskota, eikä haittoja tutkita riittävästi. Ongelman toinen puoli onkin vanha tuttu tietämättömyys. Ei ole tietoa esimerkiksi paikallisista (kolonialistisista) valtakamppailuista. [5]

Ilkeä karikatyyrikin saattaa mennä suomalaisilla täydestä. 

Esimerkiksi aikoinaan järjestettiin ILO169-sopimusta vastaan mielenosoitus Eduskuntatalon portailla. [6] Siellä vastustettiin saamelaisten oikeuksia feikkipuku päällä. Mielenosoituksen strategiasta tuli myöhemmin kai koko elämän kattava, koska tietääkseni sama porukka ryhtyi itsekin saamelaisiksi, vastustaakseen saamelaisia. He vaativat pääsyä poliittiseen päätöksentekoon saamelaisina. 

Ainakin ennen vanhaan saamelaistumisella tarkoitettiin jotain aivan muuta. 

Ikävä kyllä James O. Young ja kumppanit eivät ota tällaisia esimerkkejä huomioon appropriaatiota puolustaessaan. [7]

Ehkä toivo elää yleisessä mielipiteessä. [8] Siksi toivon, että suuri valtaväestö alkaa tuomita saamelaisiin kohdistuvan henkisen väkivallan.

*

Puolustetaankohan kaikkea kulttuurien hyödyntämistä joskus sittenkin vain silkkaa laiskuuttaan? Tyyliin, eihän nyt kukaan ehdi ottaa elinaikanaan selvää kaikista kulttuureista ollakseen aidosti kulttuurisensitiivinen? 

Monen on vaikea ymmärtää hutiloivan approprioinnin motiiveja, koska silloin otetaan loukkaamisen riski. Usein kulttuuriappropriaatiota puolustetaan (esimerkiksi) kunnianosoituksena kohteelle. Mutta jos ei ole viitsitty, löydetty tai ehditty hankkia tietoa kunnioituksen kohteesta, tiedetäänkö oikeasti edes, mitä ollaan kunnioittamassa? Kunnioitetaanko niin sanotusti ulkonäköä?

*

Aitouden filosofisen pulman olen selittänyt itselleni nojaten asiantuntijuuteen: aitoa saamenkäsityötä on se, mitä saamenkäsityöläiset pitävät aitona, koska he tietävät parhaiten, mitä saamenkäsityö on. Näin ajatellen saamenpuku on aito silloin, kun se täyttää saamenkäsityöläisten sille asettamat kriteerit. Saamenpuku on saamenkäsityötä, duodjia, jota on perinteisesti kehitetty ja valvottu saamelaisyhteisön sisäisellä sosiaalisella kontrollilla, ja sittemmin myös Sámi Duodji -aitousmerkillä. Myös Sámi Duodji -aitousmerkki on joutunut piratismin kohteeksi, Ruotsissa. [9]

*

Ovatkohan alkuperäiskansan jäsenyyteen liittyvät objektit nykyisin erityisen kovan approprioinnin ja uudenlaisen jäljittelyn kohteina? Tämä liittyy siihen, että saamelaiskäräjälaki pakottaa määrittelemään saamelaisuuden. [10] Määriteltyä ja julkaistua tietoa saatetaan aina matkia.

Saamenpukuihin sisältyy periytyvä tietojärjestelmä, suvussa kulkeva insignia, merkistö [11]. Saamenpuku kertoo ainakin etnisyydestä, alkuperäiskansan jäsenyydestä ja kuulumisesta tiettyyn sukuun [12]. Siksi voisi periaatteessa olla mahdollista, että aito pukukin on joskus tavallaan feikki, tilanteesta riippuen. Eräs mies on jo monena vuonna pukeutunut aitoon saamenpukuun, mutta itselleen vieraan suvun saamenpukuun, Linnan juhlissa. Takin koristeet siis viittaavat tiettyyn sukuun. Teko on joko äärimmäisen tilannetajuton tai sitten äärimmäisen tilannetajuinen ja tietoinen. Koko tämän suvun ja koko saamenpukukulttuurin mitätöivä viesti annetaan miljoonan silmäparin alla. Tällaista tapahtuu kaikessa hiljaisuudessa yleisen tietämättömyyden ja poliittisen lobbauksen turvin. Viime vuonna presidentin ja ansioituneiden kansalaisten virallisessa Linnan juhlassa näitä aitoja epäaitoja pukuja oli jo kaksi [13]. Käytän sanaa "jo", koska arvelen tavan yleistyvän, ellei siihen puututa. 

Miltä mahtaa tuntua, kun sinun ryhmääsi edustaakin jonkin toisen ryhmän edustaja ilman lupaa? Esiintyy sukulaisenasi. Kuvailemani käyttötapa ei ole tavanomaista misrepresentaatiota eikä ivamukaelma eikä perinteistä rasistista jäljittelyä, vaan tässä on menty uudelle tasolle.

Myös Linnan juhlien tapausta pitää tarkastella tilannetajuisesti ja suhteellisuudentajuisesti myös historiaa vasten. En tunne uhriksi joutunutta sukua, joten en ole tietenkään varma koko suvun historiasta. Mallin vuoksi kuitenkin päättelen nyt yleistiedon pohjalta hieman, millainen konteksti tässä tapauksessa voisi olla. Ensin Norja ja Venäjä kolonialistisesti sulkivat heiltä valtionrajan pakottaen paimentolaiset pois perinteisiltä jutamisalueiltaan. Sitten Suomi hukutti kolonialistisesti heidän kylänsä tekoaltaan alle. Samaan aikaan saamelaiset ovat paikkakunnalla matkailun vetonaula. Ja nyt heiltä yritetään viedä suvun tunnus eli puku samalla, kun Suomi tarjoaa tilalle kolonialistisesti junarataa ja lisää kaivoksia. [14]

Kyse lienee saamelaisten syrjäyttämisestä paikallisessa ja valtakunnallisessa päätöksenteossa jo ennen kuin saamelaiset ovat saaneet niissä kunnolla jalansijaa. On puhuttu saamelaisten position valtaamisesta. Kuten Erkki Pääkkönen kuvaa väitöskirjassaan [15], jotkut alkoivat 1990-luvulla liikehtiä poliittisesti ja ryhtyivät lopulta saamelaisiksi vastoin saamelaisten perinteisesti tarkkaa itsetuntemusta ja itsemääräämisoikeutta kansana. Monet pelkäävät tämän ilmiön johtavan ennen pitkää siihen, että ei-saamelaiset valtaavat kolonialistisesti myös saamelaiskäräjät. [16]

Jäljittelyn tutkijan kannalta on kiinnostavaa, että välineenä matkalla "ei-saamelaisesta saamelaiseksi" käytetään imitaatiota. Jäljittelystä kertovat esimerkiksi tiedot, joita on julkisuudessa saatavilla KHO:n päätöksistä, jotka kumoavat saamelaiskäräjien päätöksiä. Teksteistä näkee, mitä KHO:n suomalaisten tuomareiden mielikuvissa saamelaisuus on. Olennaiselta vaikuttaa huomio, että saamelaiset käsittävät saamelaisuudella usein eri asiaa kuin valtaväestö. Tai laki.

*

Ovatko feikit saamelaista vai suomalaista kulttuuria? Jos ne julistetaan osaksi suomalaista kulttuuria, tarkoittaako se pahimmillaan julistusta, että saalis on lopullisesti meidän suomalaisten?

Kulttuurin omistajuudesta on mielestäni tehty liian monimutkainen asia. Suomessa on osattu, ainakin ennen vanhaan, kunnioittaa esimerkiksi "toisen hillajänkää" ja "toisen tyyliä" ja "toisen poikakaveria", joiden varastamista on pidetty pahana vaikka laki ei sanokaan niistä mitään. Miksi meidän oikeustajumme ja käsityksemme reiluudesta eivät samalla tavalla ulottuisi siihen, mitä saamelaiset kokevat omistavansa?

*

Tiina Mattanen on tehnyt Oulussa diskurssianalyyttisen gradun [17] saamenpukua omivista puhetavoista pukukohuissa. Kuten saamelaiset on ulkoapäin nimetty lappalaisiksi, saamenpuku on uudelleennimetty paikan mukaan lapinpuvuksi. Omivassa diskurssissa saamenpuvun ja sitä kuvaavan sanan viittaussuhde siirretään etniseltä tasolta maantieteelliselle alueelle

Ensin saamenpuku omitaan kaikkien alueella asuvien puvuksi, ja sillä perustellaan, että lapinpuku ei kuulu vain saamelaisille. Toisinaan puku saatetaan omia myös kansallisesti edustamaan koko Suomea ja kaikkia suomalaisia. Mutta ainoastaan viihde-elämän alalla. [18]

Aikoinaan jäljitelmät yleistyivät Lapin matkailun kasvaessa. Tuolloin pukuja käytettiin turistien viihdyttämiseen. Olisi kiinnostavaa kuulla ekonomien arvio, paljonko saamelaisten jäljittelystä on saatu taloudellista hyötyä.

*

Kanadassa Ryan McMahon kertoi [19] huomanneensa totuus- ja sovintokomission aikana kaksi eri keskustelua. Kanadalaisilla instituutioilla oli käynnissä jonkinlainen oma basic lifeskills program, aiheinaan kiltteys ja ymmärtäminen, kun taas alkuperäiskansat puhuivat maaoikeuksista ja itsemääräämisoikeudesta.

Kulttuurin hyödyntämisestä kirjoittelu jää minullakin ehkä turhan helposti sen basic lifeskills programin puolelle. Mutta älä matki rumasti. Kunnioita toisen omaa ja tärkeää. Yritä erottaa tasa-arvo ja virheellinen analogia toisistaan. [20]

Kiitos.




Lähdeviitteet ja täsmennykset blogiversioon:

[1] ntamo.net. Kustantamoa on nyt alkanut luotsata teoreettisen filosofian tohtori, tietokirjailija FT Jarkko S. Tuusvuori.

[2] Tarkoitan, että kulttuurikin voi olla resurssi, jota voidaan käyttää hyväksi kansantaloudellisesti merkittävällä tavalla ja kolonialistisesti, kuten luonnonvaroja, ihmisjoukkoja ja muita resursseja. En väitä aihetta yksinkertaiseksi vaan vastustan ajatusta kaikesta "kulttuuriksi" luokiteltavasta työstä ja yhteistyöstä jonakin, joka täytyy antaa ilmaiseksi vahvimmalle tai röyhkeimmälle. 

[3] Young, James O. 2007/2010: Cultural Appropriation and the Arts. New Directions in Aesthetics. Wiley-Blackwell. Ladattavissa verkosta: https://www.academia.edu/17884088/Cultural_Appropriation_and_the_Arts?auto=download 

[4] Young huomaa tämän ongelman käsitellessään kansojen oikeutta yksityisyyteen, s. 125128. "We must ask whether any of the information an artist possesses was obtained surreptitiously, deceptively, or coercively." Hänen on vaikea uskoa mitään vakavaa vahinkoa tapahtuvan yleensä, mutta "[t]his is a difficult issue and I am not certain how it is to be resolved".

[5] Yksilö- ja vaatetasolla a) vilpitön fantasia ja b) vähemmän vilpitön kiusaaminen tai identiteettivarkaus yhdistettynä politikointiin saamelaisten oikeuksia vastaan voivat varmaan näyttäytyä päällepäin visuaalisesti samannäköisenä saamenpukujen väärinkäyttönä tai matkimisena.

[6] Hiljattain sosiaalisessa mediassa Nils-Henrik Valkeapää nosti unohduksista esiin valokuvan mielenosoittajista.

[7] Itse asiassa Young kyllä mainitsee (2010, 123124) insignian approprioinnin, mutta ohittaa vain koko skenaarion epäuskoisena: "The appropriated insignia are not likely to be used in a context where it appears to indicate that someone is a representative of a culture." Saamelaisiin (muun muassa jäljittelyn avulla) kohdistunut syrjäyttäminen voisi toimia mainiona vastaesimerkkinä väitteelle.

[8] Siinä olisi hieno tutkimusaihe vaikka kasvatustieteilijöille, miten saamelaiset nykyään paikkaavat suomalaisten tietovajetta jonkinlaisella aikuiskasvatuksella esimerkiksi sosiaalisessa mediassa.

[9] Saamenkäsityöyhdistyksen hyväksymät käsityöläiset voivat ostaa yhdistykseltä myytäviin käsityötuotteisiin lisättäviä merkkejä. Ruotsissa kävi jokin aika sitten niin, että kun eräs saamelaisalueelta kotoisin oleva käsityöläinen ei saanut merkin käyttöön lupaa yhdistykseltä, hän laati omin päin sertifikaatista erehdyttävästi näköisen piraattikopion, feikkimerkin, jonka hän liitti omiin käsityötuotteisiinsa. Lisäksi hän avasi tilannetajuttomasti saamelaisten kansallispäivänä Tukholman liepeillä näyttelyn nimeltään "Äkta sameslöjd". Oma tulkintani taideprojektista on, lehtitietojen perusteella, että taiteilija on lyhytnäköisesti purkanut turhautumistaan tekemällä saamastaan hylkäyksestä ison numeron, joka tilannetajuttomuudessaan ja suhteellisuudentajuttomassa näsäviisaudessaan näyttää helposti trollaukselta ja saamelaisten kiusaamiselta.

[10] Saamelaismääritelmän ongelmista ks. Sammallahti, Pekka 2013: "Saamelaismääritelmästä." Pohjoinen filosofiyhdistys Agon 12/2013, s. 26–39. http://agon.fi/pdf/AGON-37_38-2013-1_2.pdf ja samassa julkaisussa muiden muassa Stoor-Lehtonen, Maritta 2013: "Saamelaiseksi ei vieläkään voi alkaa." Pohjoinen filosofiyhdistys Agon 12/2013, s. 40–41. http://agon.fi/pdf/AGON-37_38-2013-1_2.pdf

[11] Young 2007/2010, 121.

[12] Tuoreinta pohdintaa saamenpuvun kategorioinnista ja suhteesta sukuihin: Aikio, Áile 2018: "Gákti sukujen puku". Fáktalávvu 27.2.2018. https://faktalavvu.net/2018/02/27/gakti-sukujen-puku/

[13] Luultavasti järkevämpää olisi ollut sanoa tässä yhteydessä esimerkiksi, että puku on väärinkäytetty aito puku. En ole miettinyt ilmausta "aito epäaito" loppuun asti. Halusin tuoda sillä esiin vain sen, että ymmärtääkseni pelkkä vaatekappaleiden aitous ei riitä silloin, kun merkitys on se, että puku identifioi kantajansa, jolloin puku ja keho muodostavat kokonaisuuden. – Linnan juhlien tapauksesta käytiin talvella avointa keskustelua Vuotson saamelaisten yhdistyksen pj. Unna-Maari Pulskan Facebook-seinällä.

[14] Unohdin mainita nykyisen lainsäädäntötyön. Pekka Aikio totesi vastikään radiossa, että assimilointi on tällä hetkellä voimakasta, mikä näkyy nyt uusimmassa lainsäädännössä. Kannattaa kuunnella hyvin tehty Ylen Horisontti-ohjelma (43 min.): "Onko kirkkokin sortanut saamelaisia?" https://areena.yle.fi/1-4350108. Kolonialismista Suomessa ks. prof. Veli-Pekka Lehtolan artikkeli "Sámi Histories, Colonialism, and Finland", ladattavissa verkossa https://www.veli-pekkalehtola.fi/UserFiles/files/ArcticAnthropology%20Lehtola(1).pdf
Vuotson ja Sompion saamelaisten historiasta lisätietoa esimerkiksi Aikio-Puoskari, Ulla & Päivi Magga (toim.) 2010: Kylä kulttuurien risteyksessä. Vuotson saamelaisten historiasta. Vuohču sámiid searvi, Vuotso. Ja vuoden 2012 tiedekirja Lehtola, Veli-Pekka 2012: Saamelaiset suomalaiset. SKS, Helsinki. https://www.veli-pekkalehtola.fi/Saamelaiset+suomalaiset/

[15] Pääkkönen, Erkki 2008: Saamelainen etnisyys ja pohjoinen paikallisuus. Saamelaisten etninen mobilisaatio ja paikallisperustainen vastaliike. Acta electronica Universitatis Lapponiensis. Väitöskirja. Rovaniemen yliopisto. http://lauda.ulapland.fi/handle/10024/61749

[16] Sitä ennen saamelaiskäräjiltä kuitenkin katoaa legitimiteetti (Sammallahti 2013, 38).
Saara Tervaniemi on kirjoittanut (2013) samasta aiheesta näin: "Saamelaisen yhteisön rakentuminen symbolisena jatkumona ei ole niin yksinkertainen, että ottamalla yhden tai useamman saamelaissymbolin haltuun tullaan saamelaiseksi. Esimerkiksi opettelemalla saamen kielen voidaan tulla saamen kieliyhteisön jäseneksi, mutta ei samantien saamelaiseksi. Myöskään polveutuminen lappalaissuvusta ei takaa tunnistusta saamelaisena. Saamelaisyhteisöä kuitenkin painostetaan kollektiivisti ymmärtämään joitain osia historiasta uusiksi ja toisaalta unohtamaan joitain. Symbolisesti tapahtuneita erontekoja ja rajanvetoja ei voida kuitenkaan ohittaa esimerkiksi juridisella päätöksellä siitä, kuka on saamelainen. Varsinkaan, jos päätös tehdään yhteisön ulkopuolella. Suomalaistumisen historiaa ei voi poispyyhkäistä – ainakaan yhdessä yössä." Tervaniemi, Saara 2013: "Symbolista sodankäyntiä saamelaisuudesta." Pohjoinen filosofiyhdistys Agon 1-2/2013, s. 20-25. http://agon.fi/pdf/AGON-37_38-2013-1_2.pdf

[17] Mattanen, Tiina 2017: Saamenpukua omivat puhetavat ja niiden vastadiskurssit epäaitoa saamenpukua käsittelevissä verkkokeskusteluissa. Pro gradu. Oulun yliopisto. http://jultika.oulu.fi/files/nbnfioulu-201706012362.pdf

[18] Itse asiassa ainakin kerran on käytetty myös arvokkaammin nationalistisessa mielessä, yhtenä Suomen ensimmäisistä kansallispuvuista vuonna 1885. Seminaarin tauolla minulta kysyttiin, mikä on vanhin tiedossani oleva saamenpukujäljitelmä, missä yhteydessä mainitsin tämän saman puvun. Venäjän tsaariparille esiteltiin Lappeenrannassa osana komeaa kansallisromanttista seremoniaa maakunnittain laaditut puvut, jotka sittemmin unohdettiin kansallispukuvalikoimasta. Nykypäivään anakronistisesti siirrettynä tämä aikalaislehdistön "Lapin puvuksi" ja "lappalaispuvuksi" kutsuma puku olisi feikkipuku. Olisi mielenkiintoista kuulla historioitsijoiden ajatuksia puvusta. Valokuvien perusteella asu muistuttaa selvästi saamenpukua, mutta takki ja päähine eivät kuitenkaan olleet suoraan saamelaisilta kopioituja Pekka Sammallahden yksityisesti antamien tietojen mukaan. Valokuva puvusta: https://www.kuvakokoelmat.fi/pictures/view/HK19460919_216

[19] Rosa-Máren Magga viittasi Ryan McMahonin tähän huomioon blogissaan 27.4.2016. http://www.oulu.fi/blogs/johttisapmelas


[20] Viimeinen lause jäi vahingossa irralliseksi heitoksi lyhennettyäni puhetta. Viittasin imperatiivilla "yritä erottaa tasa-arvo ja virheellinen analogia toisistaan" argumenttivirheeseen, jonka olen huomannut toistuvan lähes kaikessa tasa-arvoon liittyvässä keskustelussa: virheellisen analogian avulla väitetään tasa-arvoksi jotakin, joka ei liity mitenkään tasa-arvoon. Esimerkiksi suomalaisten harjoittama saamenpukujen väärinkäyttö rinnastetaan saamelaisten t-paidan käyttöön muka osoituksena eri etnisyyksien nauttimasta tasa-arvosta. Kyseisillä vaatteilla ei kuitenkaan ole mitään muuta yhteistä kuin että ne on ommeltu, eivätkä nämä kaksi toimintatapaa ole mitenkään rinnasteisia, koska t-paita ei ole suomalaista kansanperinnettä eikä tärkeää symboliikkaa ja niin edelleen.

[Muokattu 9.4.2018 klo 5.12: lisätty lähdeviite]