Palaan tässä kirjoituksessa blogin alkujuurille, kysymykseen, voivatko ei-saamelaiset käyttää saamenpukua ja jos voivat, millä perusteella. Olen ollut epätietoinen siitä, voiko ei-saamelainen kirjoittaa saamelaisten perinteisestä tiedosta, ja voinko siten kirjoittaa saamelaisista pukukäytännöistä. Olen edelleen siitä epätietoinen, mutta nyt olen vain päättänyt kirjoittaa pukukäytännöistä lyhyesti hyödyntäen a) omia muistojani ja b) perimätietoa, jota olen saanut saamelaisilta. Perustelen päätöstäni sillä, että monet muutkin kirjoittavat koko ajan saamelaisten perinteisestä tiedosta ja että kirjoittamisesta tuskin aiheutuu haittaa saamelaisille arvioni mukaan. Etukäteen on tietysti vaikea tietää vuorenvarmaksi, mitä perinteisen tiedon julkaisemisesta seuraa lyhyellä ja pitkällä aikavälillä ja mistä on hyötyä ja mistä haittaa.
Olen käyttänyt saamenpukua elämäni aikana kahdesti, 1980-luvulla, yläasteikäisenä. Molemmilla kerroilla minut vaatetti edesmennyt saamenkielenopettajani Helena Valkeapää. Ensimmäisellä kerralla olin mukana saamelaisnuorten tietokilpailujoukkueessa. Pääsimme kisassa loppukilpailuun, mitä varten matkustimme Sámi Radion studioon Kaarasjoelle. Muut pukeutuivat omiin lapinpukuihinsa, minä suomalaisena sain käyttöön Helenalta hänen vanhan pukunsa. Tästä syystä ylläni oli Utsjoen puku, vaikka olin enontekiöläinen. Helena oli kotoisin Utsjoelta ja oli muuttanut Enontekiölle. Muistan, että minulla oli tunne, etten osaa olla puku päällä. Kangas kutitti, eikä silkkihuivi tuntunut asettuvan kunnolla. Ihmiset taisivat vaistota minun olevan ei-saamelainen, mutta hauskaa kyllä kukaan ei huomauttanut siitä. Tärkeintä oli varmaankin se, että en väittänyt olevani saamelainen. Kun otin tapauksen puheeksi Helenan kanssa tammikuussa 2022 ja kysyin, kuinka hän puki saamenpuvun päälle minulle, suomalaiselle, hän huudahti, että sinähän olit osa saamelaista joukkuetta!
Toinen tapaus oli näytelmässä, jossa esitin muistaakseni ihan pääosaa. Koska näytelmä oli saamenkielinen, se ei varmaankaan ollut koulun juhlissa vaan jossain muussa tapahtumassa Hetan liikuntahallilla. Näytelmän sovitti, ohjasi ja puvusti Helena. Erikoiseksi tapauksen tekee se, että näyttelin saamelaista poikaa, ja sen mukaisesti minulla oli ylläni pojan takki. Tällainen ristiinpukeutuminen yleensä mainitaan kiellettyjen pukeutumisrikkeiden joukossa, kun puhutaan pukeutumissäännöistä. En enää muista, millaiset housut ja jalkineet minulla oli. Sen muistan, että pukeutuminen ei huolettanut minua vähääkään. Olin huolissani ainoastaan saamen lausumisesta. (Yleisössä olleen ystävän mukaan selviydyin kunnialla.) Roolivalinta johtui luultavasti siitä, että saamenkielen ryhmässämme ei ollut yhtään poikaoppilasta.
Mitä tästä voi päätellä? Saako ei-saamelainen käyttää lapintakkia missään tilanteessa? Miten asia on 2020-luvulla? Yleensä tässä yhteydessä mainitaan saamelaisten ei-saamelaiset puolisot, jotka voivat joskus, kunkin suvun ja perheen perinteiden ja näkemyksen mukaan, käyttää saamenpukua. Mutta muitakin poikkeuksia on ollut. Pukuja on myönnetty omaksi esimerkiksi kuninkaallisille Norjassa. Omalle kohdalleni on sattunut nämä kaksi erilaista poikkeustapausta, joissa pukua on voinut käyttää tilapäisesti, osana saamelaista joukkuetta ja näytelmässä.
Kun pyydän tähän kirjoitukseen kommentteja Helenan leskeltä Nils-Henrik Valkeapäältä, hän antaa minulle taustatiedoksi saamelaisten perinteistä tietoa. Hänen mukaansa pukeutumisessa käytetään "arkijärkeä", kuten kaikessa muussakin. Esimerkiksi 1940-luvulla porotöissä suomalaisia apulaisia vaatetettiin saamelaisilla vaatteilla, jotta nämä "pärjäisivät tunturioloissa paleltumatta". Nils-Henrik jatkaa: "1970-luvulla [enontekiöläinen] Johtti Sápmelaččat -yhdistys puuttui väärinkäyttämiseen. Ja niitäkin tapauksia siihen aikaan kyllä oli. Yhdistys ei koskaan ole kieltänyt esim. suomalaisilta oikeutta käyttää yllään lapintakkia, vaikka suomalaiset niin aikoinaan väittivät. Oli niin kivaa päästä moittimaan saamelaisia, varsinkin nuorta lukeneistoa."
Tämän tiedon valossa suomalaisnuoren pukeminen saamenpuuun tietyissä tilanteissa tarpeen mukaan näyttää saamelaisen tapaoikeuden mukaiselta. Me suomalaiset olemme täydentäneet saamelaisten joukkoa eri tilanteissa ja päässeet joskus käyttämään ja kokeilemaan myös saamenpukua. Pääsääntöisesti puku on saamelaisten oma kansanpuku, joka ei kuulu muille, mutta poikkeuksia käyttötavoissa on.
Siitä miten suomalaisia on vaatetettu saamenpukuun voi olla muodostunut jonkinlaisia perinteitäkin, mutta aihetta ei ole tietääkseni tutkittu. Kaiken kaikkiaan tämä tapa on poikkeus sääntöön, jos pääsääntönä pidetään sitä, että saamenpukua pitävät yllään saamelaiset. Olisihan perin kummallista — ja arkijärjenkin vastaista — jos lapinpukuun pukeutuisivat etupäässä suomalaiset.
